Olen kotoisin                     Jampasta

näin vastaan, kun kysytään mistä olen kotoisin.

Jokin aika sitten oli eräs kohtaaminen, jossa tyyppi kertoi olevansa kotoisin Kontulasta, hän sanoi "kelaa, olen kyllä nähnyt vaikka mitä", kuittasin sen sanomalla "Joo, joo mä olen kuules Järvenpään Jampasta". 

Pidän ikävänä sitä, että Jamppa yhä usein nähdään melko värittyneiden lasien läpi, siellä kun asuu pitkälti ihan samanlaisia ihmisiä kuin muuallakin Järvenpäässä, ja silti itsekin huomaan ensimmäisenä heittäväni tuon Jampan lähiömainekortin kehään, kun mahdollisuus siihen tulee.

Oikeasti muutin Jamppaan, Haltianpolulle kahdeksanvuotiaana, ja elin siellä parikymppiseksi. Sitä ennen asuin Järvenpäässä Hallintokadulla, minne taas muutin kolmevuotiaana Tikkurilan Orvokkitieltä. Passissani lukee syntymäpaikkana siis Vantaa, ja jollain omituisella tavalla olen vähän kateellinen tyypeille, joiden passissa on joku aivan muu synnyinpaikka kuin Uusimaa. Paljasjalkainen vantaalainen ei jotenkin kuulosta niin coolilta kuin joensuulainen, oululainen tai tamperelainen ja niin edelleen.

Kirjoitin tätä pohdintaa ja kysyin puolisolta, kokeeko hän olevansa kotoisin Jyväskylästä, vaikka muutti sinne vasta kouluikäisenä? Hän korjasi, että tarkoitat varmaan siis Tikkakoskea, sieltä hän on kotoisin, ei Jyväskylästä.

Molemmat vanhempani ovat Lammilta, mutta alkaneet seurustelemaan Helsingissä tavatessaan, hauska yksityiskohta. Nyt kun vanhempani eläköitymisen myötä ovat muuttaneet Lammille takaisin niin jollain tavoin tunne siellä käydessäni, varsinkin Iso-Evolla missä mummuni ja pappani asuivat, että pieni osa sieluani kuuluu myös niihin metsiin, jollain tavoin kiinnityn siis myös sinne.

Kun Vaahterakodin eli suuren vanhainkodin rakentamista Jamppaan suunniteltiin kymmenisen vuotta sitten, hämmennyin, kun ihan virallisissa selostuspapereissa luki "Rakennus tehdään neulasbaarina tunnetun paikan kohdalle". 

Neulasbaari oli se pieni metsänpläntti ostarin vieressä missä tyypit istuivat ja joivat kaljaa pitkin päivää. Kun olin lapsi ostarilla oli neulasbaarin lisäksi K-kauppa Hannuntori sekä Valintatalo ja kioski. Aika monessa luokkakaverin perheessä, kuten meilläkin, syötiin usein aterioita sen mukaan, mitä Hannuntorilla oli tarjouksessa. Ala-aste oli aivan ostarin vieressä, ja välitunneilla käytiin usein ostarilla kaupassa.

Samalaista kerrostalokerrostumaa ei taida Järvenpässä olla missään muualla kuin Jampassa, (itse olen asunut Haltiapolulla kakkosessa ja kakskolmosessa.)

Olen kyllä onnellinen siitä, että tänä päivänä rakentaminen pyrkii myös sosiaaliseen kestävyyteen. Eli asuinalueita pyritään rakentamaan monimuotoisesti ja kestävästi ja samalla asuinalueella on paljon erilaisia asumismuotoja.

Miten juureni ovat sitten minuun vaikuttaneet?

Koen oloni hankalaksi keskusteluissa, joissa osattomuus ja syrjäytyminen nähdään jonain erillisenä ilmiönä kaukana muualla. Ehkä siihen vaikuttaa se, että juureni ovat kerrostalolähiössä, ja että koululuokallani oli niin varakkaita kuin vähävaraisia tyyppejä. Itse olin kovin tavallisesta perheestä, kaksi lasta ja vanhemmat duunareita.

Koen tärkeäksi asua lähellä junarataa, ja pidän tärkeänä, että ikkunasta näkyy puita. Muistan lapsuudesta yhteisöllisyyden, että joskus naapuri on soittanut ovikelloa ja pyytänyt soittamaan poliisin, toinen naapuri tarjosi välipalaa, kun olin unohtanut avaimet kotiin. Ylipäätään, tunsin naapurit ja lähes kaikki talon asukkaat. Usealla perheellä, kuten meilläkin oli kylmäkellarissa maalta tuotu iso perunasäkki ja talonyhtiön saunavuoro. 

Koen oloni rennoksi lähes kaikkialla, myös valkoisten pöytäliinojen ja aterinrivien keskellä, mutta kaikista kotoisinta on hieman nuhjuisessa lähiökuppilassa, ehkä Jampan Elisa-baari liittyy asiaan. Tai ehkä se on vain sielunmaisemaani, genetiikkaa, tai mistä sitä lopulta tietää.

Koen hankalaksi selittää millä tavoin ja missä tuntuu se, missä juuret ovat. Psykologi Pirkko Lahden vanhassa kolumnissa oli mielestäni hyvä otsikko 

"Ihminen tarvitsee juuret ja siivet – jokainen haluaa kuulua johonkin mutta samalla edetä elämässään". 

Itse tulkitsen tämän niin, että kaipaamme tunnetta kuulua johonkin, olla osa jotakin, eli juuret mitkä ovat vankat, samalla kun tarvitsemme ilmaa siipien alle mennäksemme eteenpäin. 

Peruskoulun aikana oma identiteetti kehittyy ja kasvaa valtavan paljon, sitä alkaa löytämään itsensä ja usein matkan varrella saattaa isostikin kasvaa suuntaan ja toiseen, ei siis sattumaa, että se aika myös juurruttaa meitä aika paljon.

Omat lapseni ovat kasvaneet Järvenpään Kyrölässä. He todennäköisesti katsovat sitä kautta maailmaa taas hieman eri vinkkelistä kuin minä.